Pääkaupunkiseudun derby HJK-FC Honka (3-0)

Kyllä oli upea fiilis lähteä junalla kohti Sonerastadionia, kun kesä oli vihdoinkin saapunut ja pystyi shortsit pukemaan, sekä aurinkolasit päähän laittamaan.
HJK aloitti terävästi, kun vain minuutti oli peliä pelattu. Joel Pohjanpalo syötti oikealle Sebastian Sorsalle, joka keskitti boxiin Sebastian Mannströmille, mutta hän ei saanut kunnon laukausta aikaan. Kotijoukkue loi tilanteita, mutta Honka livahti vastahyökkäykseen ja Ilari Äijälä oli boxin kulmalla, mutta hänen vetonsa meni hieman ohi maalin. Kahdeksan minuutin kohdalla Tuomas Peltonen tuli boxin rajalle maaliltaan vastaan ja Pohjanpalo "peippasi" hänet ja veti yli maalin. 14. peliminuutti ja Mannströmiltä loistava syöttö boxiin Demba Savagelle, jonka kuti meni suoraan Peltosen syliin.
Tämän jälkeen tuli suvantovaihe ja peli oli heikkoa. 28 minuutin jälkeen Savage antoi boxissa vasurinsa laulaa, mutta pallo meni hieman ohi takatolpan. 34 minuutin kohdalla HJK:lla oli hyvä vaihde päällä ja tulostakin syntyi. Mannström vapautti Sorsan oikealla laidalla, jonka komea keskitys löysi Pohjanpalon ja hän jatkoi päällä Mäkelälle, joka ei näistä paikoista erehdy.

Toista puoliaikaa oli pelattu 15 minuuttia, kun Hongan Nicholas Otaru nousi vapaasti keskeltä ja hyvä laukaus painui ohi maalin. Kaksi minuuttia edellisestä ja Duarte Tammilehto oli boxissa ja laukoi, mutta Ville Wallén venyi torjuntaan. Honka loi painetta, mutta ilman tulosta. Varsinkin ratkaisevat syötöt uupuivat hyökkäyskolmanneksella. 76 minuutin kohdalla HJK:lla oli nopea hyökkäys ja Erfan Zeneli löysi laidasta Savagen. Peltonen lähti jälleen liiaksi vastaan ja Savage pääsi tuikkaamaan pallon hänen ohitseen maaliin. Juho Mäkelä pääsi vielä yksin läpi ja nosti pallon maaliin.

Aluksi näytti, että Honka oli tämän kauden näkemistäni HJK:n kotipeleistä ainoa joukkue, joka oli tullut Sonerastadionille pelaamaan, eikä pelkäämään. Mutta loppupeleissä materiaalin huima tasoero tuli esiin. HJK:lla on selvästi taitavimpia yksilöitä keskikentällä/hyökkäyksessä ja puolustuksen tilannevarmuus/kokemus huokuu katsomoon asti. Nostan nyt, vain yhden pelaajan framille koko pelistä ja hän on Sebastian Mannström, joka on nostanut tasoaan huimasti, sitten viime kauden.
Ei käy kateeksi Honka-luotsi Mika Lehkosuota, jolta on viety kaikki eväät menestyvään joukkueeseen. Olisiko Lehkosuon jo aika nostaa kytkintä? Esimerkiksi Palloliitto voisi tarjota, jotain tehtävää hänelle, koska sen verran innovaatinen valmentaja hän on.

P.S David Lagercrantzin toimittama "Minä Zlatan Ibrahimovic" on loistava jalkapallokirja. Kirja pitää otteessaan heti ensimmäisistä lauseista alkaen! Minä ja varmasti moni muukin on suhtautunut Zlataniin ristiriitaisesti ja häntä on varmasti syystäkin pidetty arrogranttina "kusipäänä." Kirjan luettuaan alkaa todella ymmärtämään tätä synnynäistä maalintekijää. Entisen Jugoslavian oloja Malmön Rosengårdin kurjaan lähiöön muuttanut perhe ei todellakaan antanut kaverille minkäänlaisia eväitä elämään. Vuorotellen viinaan menevän isänsä ja tylyn äitinsä luona asuneen Zlatanin nuoruus oli täynnä varastelua, häiriökäyttäytymistä ja tyhjää jääkaappia. Zlatanin perheessä piti pärjätä omillaan ja esimerkiksi ruokapöydässä ei pyydetty kauniisti maitoa, vaan tiuskaistiin " vitun urpo anna sitä maitoa." Zlatanin pelasti jalkapallo, niin kuin niin monen hänenkaltaisensa ja loppu onkin jalkapallohistoriaa.
Etenkin kirjassa tuli esiin, miten pihapelit olivat hänelle tärkeitä. Siellä opittiin tekniikka, tilannenopeus ja suojaaminen. Sama oli meidän Jari Litmasen kohdalla, kun hän iltamyöhään pelasi pihalla Kautosten kanssa. Lisää esimerkkejä on maailmalla lukuisia. Ikävä kyllä tänäpäivänä harvoin näkee lapsia nauttimasta pihapeleistä, kun Playstation vie voiton. Meidänkin pihalla pelaavat, vain maahanmuuttajat.

Pressissä: HJK:n Juho Mäkelä, Honka-luotsi Mika Lehkosuo ja HJK-luotsi Antti Muurinen.

HJK-FF Jaro 4-1

HJK lähti hakemaan täyttä pistepottia karvaan TPS-tappion jälkeen. Jaro kuitenkin iski ensimmäisen maalin, kun seitsemännellä minuutilla Jussi Aallon keskityksen iski sisään Ilya Vaganov. Isännät eivät tästä hermostuneet, vaan ottivat pelin komeentoonsa. 15 minuuttia oli pelattu, kun  Mikko Sumusalon antamasta kulmapotkusta huonosti pidetty Matias Lindström onnistui maalinteossa. Neljä minuuttia kului edellisestä, kun Demba Savage antoi maukkaan pystypallon Joel Pohjanpalolle juoksuun. Jaron maalilla Artur Kotenko teki karmaisevan virhearvioinnin lähtemällä vastaan, jolloin Pohjanpalo harhautti Arturin ja syötti Akseli Pelvakselle, jolla oli helppo työ puskea pallo tyhjään maaliin. 28 minuutin kohdalla Savage laittoi boxissa koko Jaro-puolustuksen näyttämään divari-futareilta ja pääsi iskemään ensimmäisen maalinsa HJK:lle. Toinen puoliaika olikin, sitten vain kosmetiikkaa HJK:n määrätessä tahdin. 49 minuutin jälkeen boxissa oli hässäkkää Pohjanpalon veivatessa pallon kanssa. Hän pääsi laukomaan ja paluupallon iski sisään Sumusalo.

Resurssien ero tuli tänään esiin karmealla tavalla. Alexei Eremenko seniorin lyhytsyöttöpeliin perustuva filosofia on kannatettavaa, mutta ikävä kyllä Jarolla ei ole siihen tarpeeksi hyviä pelaajia. Minkälaista tulosta Alexei tekisikään, kun hän saisi tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi HJK:ssa? HJK:ssa alkaa olla heräämisen merkkejä, mutta kansainväliselle tasolle se ei vielä riitä, joten työsarkaa riittää ja keskikenttä tarvitsee Jari Litmasta ja Mika Väyrystä.

P.S. On ollut surullista huomata, ettei innostusta alkaneeseen kauteen ole ollut juuri missään. Esimerkiksi lupaavia nuoria pelaajia vilisee kentillä, mutta yleisö jää kotiin. Onko ylimitoitettu kotikisojen kiekkohehkutus vienyt kaiken huomion? Tosiasia on, että näillä katsojamäärillä suurin osa seuroista ei tule pärjäämään.

Pressissä HJK:n nuori lupaus Joel Pohjanpalo, Alexei Eremenko Sr ja Antti Muurinen.